Hesassa käydessä huomasin näyteikkunasta jonkun baarin tiskillä ison lasikulhollisen viinipullon korkkeja ja tokaisin ystävättärelleni, että tuollaisen kun saisi, noista tekis vaikka mitä! Hän siihen vastasi, että haluutko oikeesti, multa saat noita! Vastasin, että tarkoitin noin PALJON korkkeja... ja hän vastasi, että hänellä on niitä PALJON ja saan kaikki :)

Minulta itseltäni tulee tosi tosi vähän viinipullon korkkeja, punaviiniä en juo koskaan ja joskus kun lasillisen otan valkkaria, niin yksi pullollinen kestää ikuisuuden ja useimmiten ostan jotain halpaa missä on kierrekorkko :)

Näistä sormet jo syyhyää... tuleeko peilin kehystä, taulun kehystä vai mitä kivaa!

Laitanko sekaan lasia vai keramiikkaa... vaiko kangasta :)

Tässä on ainakin 10 litraa viininmaistelijoiden ryhmässään jemmaamia viini- ja shampanjapullon kortteja!

Koetan palauttaa tämän blogini alkuperäiseen tarkoitukseensa, eli kertoa täällä vain kässäjuttuja... jätän pois elämän myllerryksestä valitukset ja murheelliset kuulumiset... toisaalta tykkään itse lukea sellaisia blogeja joissa kirjoitetaan oikeasta elämästä ja elämisen vaikeudesta, mutta olkoon tämä nyt enemmän kässäjutuista ja harrastuksista kertova blogi, kuten alunperinkin olen näin aatellut.

Mutta vielä kuitenkin elämästä, soluista, siitä elämän tärkeimmästä eliksiiristä... sitähän meissä jokaisessa virtaa... Soluja siirtyy geeniperintönä lapsiimme, minä sain etuoikeuden siirtää solujani ventovieraaseen naiseen lokakuussa 2010

siitä täällä kerroin Tässä postauksessa.

Nyt sain luvan kysyä tuon tuntemattoman potilaan tilasta ja sain tietää, että hän tiettävästi voi hyvin ja on saanut oikeasti avun ja elämänsä takaisin minun solujeni ansiosta. Olen tästä tiedosta erityisen iloinen ja kiitollinen, ristin käteni ja kiitän siitä, että minusta on oikeasti ollut hengen pitimiksi apu. Mutta en nosta itseäni jalustalle, enkä pidä tätä minään sankaritekona, enkä ylennyksenä, vaan inhimillisenä avuntarjouksena, kun avun tarjoaksi olen ollut sopivin ja apua on kipeästi tarvittu. Mielestäni tämä on etuoikeus jota jokaisen kynnelle kykenevän pitäis käyttää... ja vielä itse vapaaehtoisesti tarjoutua auttajana käyttämään! Eli LIITTYKÄÄ  hyvät ystävät luuydinrekisteriin, jos ette siellä vielä ole. Koskaan ei tiedä, minä päivänä itse on potilaana ja toivoo kuoleman kolkuttaessa, että se sopiva solujen luovuttaja löytyisi ja henkin säilyisi!!!

Nyt huhtikuun 20 päivä, pääsin minäkin viettämään Luuydinrekisterin 20 vuotis- juhlaa Helsinkiin hienoon hotelliin. Hieno oli kuulla puheenvuoroja, niin rekisterin johtavalta lääkäriltä, muilta yhteistyöhenkilöiltä. Mutta minulle tärkein, paras ja liikuttavin puheenvuoro oli potilaan puhe. Sen piti mediapersoona Timo Laukkio, se maikkarin Huomenta Suomen perustaja, jonka meistä varmasti moni muistaa aamutelkkarista. Kuvia Timosta.  Hän kertoi potilaan kannalta asiasta, niin humoristisen realistisesti, mitä se elämä on toivoessa, että sopiva luovuttaja löytyisi ja toivo siitä, että siirre auttaisi. Kyyneleet silmissä sitä kuuntelin, ja olin iloinen, että olen voinut olla avuksi, oikeasti tärkeässä asiassa! Ja että juuri minä olen ollut se sopivin, se on minulle etuoikeus ja ilo!

Huumorilla minäkin ajattelen tätä keski-ikäistä naista... sen enempää en hänestä tiedä, en edes kansallisuutta, että onko hän suomessa vai ulkomailla, äiti vai mummo... mutta ajattelen, että jospa hän olisi saanut minun soluissani jonkun käsityökärpäsen! Että jospa hän on alkanut tehdä vaikka tilkkutöitä ja äimistelee nyt parannuttuaan, että miten tilkkutyöt kiinnostavat, jos eivät ole ennen kiinnostaneet... vai onko hän saanut innostuksen mosaiikkiin :) Huumorilla toivon, että hänessä on pieni osa minun kädentaitojani tai intoa vaikka lukea kässälehtiä ja kirjoja!

Mutta juhlissa siis oltiin,  onnekseni myös ystäväni Kati on luovuttaja ja heti syksyllä juhlakutsun saatuamme sovimme menevämme juhliin yhdessä. Se oli tosi kiva homma, orpoa sinne Helsingin hienoon hotelliin olis yksin ollut mennäkin. Sain vielä etuoikeuden olla yökylässä Katin hienossa jugendasunnossa kolme yötä ja muutenkin pääsin stadin tunnelmaan ja jopa Stoccan Hulluille Päiville ekaa kertaa eläissäni.

Ja tässä siis aasinsiltaa tähän käsityöhön - uuteen lasikoruuni, jonka tein tätä juhlaa varten. Sain sen aamulla lähes uunilämpimänä ystäväni lasiuunista ja illalla se koristi juhlapukeutumistani. Mustan paidan ja housujen kanssa minulla oli tuo tyttären yo-juhliin tekemäni huivi ja nyt siihen sitten sävyihin sopiva koru... ja kuten huomaatte, tämä huivi ei ole sitä minulle tyypillisintä puna-kelta-oranssia, mutta silti tykkään tuosta huivin värityksestä kovasti!

Mun tavarat ovat muuttaneet varastokämpästä  Pohjois-pirkanmaalta 250km viistoon toiseen kämppään, Päijät-Hämeen yläreunaan. Pitkä matka vielä siihen, että tuota kämppää alan kodiksi sanoa, ei oo sellainen ei... mutta jossainhan on ihmisen asuttava. Ullakkotavarat, fillarit, pesukone jäivät vielä siirtymättä, pitää odottaa että saisin työtilan ja ullakolta työkamat muutettua...

Puolitoista vuotta tavarani olivat varastossa, tästä lähdettiin torstaina...

Ja tähän tultiin perjantaina ...36 kuutiota tavaroitani tiiviisti pakattuna maailman parhaan muuttomiehen kyytiin... Kaksi muuttoa olen tehnyt yhteistyössä SunMuutto Raimo Rantalan kanssa, voin suositella erittäin lämpimästi tätä firmaa! Homma hoituu ripeästi ja varmasti ja tässä on ammattimies paikallaan!

Multa sippasi kroppa, tiesinhän sen kun mitään ei saisi kantaa eikä selän kanssa kyykistellä.. ensin jynssäsin kloriten ja karhunkielen ja juuriharjan kanssa uutta kämppää toisten paskoista... olen muuttanut laskujeni mukaan 25 kertaa, ja luullut muuttavani paskaiseen asuntoon... mutta tälläistä en ollut vielä nähnytkään. Keittiö piti maalata, että siellä voisi olla, muu huusholli on pesty kloritella, lattiat kolmeen kertaan juuriharjalla jne jne...

Kaksi päivää kannoin tavaraa rappuja alas ja sitten ylös, mitään en saisi kantaa, joten nyt on kroppa siinä kunnossa, etten tahdo päästä kävelemään... mutta ompahan muutettu, kai tästä kuntoutuu ja nousee jaloilleen kun on ennenkin noussut :)

Nyt pitäisi vielä tyhjentää tätä väliaikaista asumusta ja tehdä täälläkin suussiivous... auton kanssa on isoja ongelmia, samalla setvin yrityskuvioita, teen hakemuksia sinne sun tänne, hoidan virastoasioita siellä sun täällä.. että kyllä tässä arjessa on vielä tosi paljon rasitteita.... jospa se joskus hellittäisi vähän :)

Mukavaa Vappua niille joilla se on, minun kalenterissa tai mielessä ei vappua ole nyt ollenkaan, joten ei kiitos mitään toivotuksiakaan tänne.

Tulee tehtyä monenmoista hommaa "ruokapalkalla" :) Perjantaina olin pitämässä demotilaisuutta aiheesta "Kirjan uusi elämä". Kerroin kirjaveistoksista ja kirjan sivujen käytöstä askartelussa, kuten  korttimateriaalina ja neuvoin kukan taittelua kirjan sivuista. Ruokapalkkana sain valita kirjakaupasta minkä kirjan tahansa. Siinäpä se pulma tulikin -minkä-kirjan-tahansa!!! Kirjakaupassa on sadoittain kirjoja jotka haluaisin omakseni! Ensin mietin, että katsonko jotain arvokasta kirjaa... jotain josta on historiallista arvoa joskus, tai jotain taidekirjaa... sellaista joka jää elämää ja jonka aina vuosikymmenten saatossa ottaa esille. Vai valitsenko jonkun uutuusromaanin luettavakseni. Vai vai vai... minkä valitseisin??!! Hyllyt pullisteli ihania keitto-leivonta-karppaus-yms kirjoja, ihania tilkkukirjoja, käsityökirjoja. Tunnin ainakin valitsin ja selasin sieltä sellaisen TOP 5 -sarjan. Mutta kun käteeni tuli tämä kirja, valinta oli selvä. Tämä jotenkin kopsahti ja valitsin tämän kierrätys- kädentaitojen kirjan, jossa on kivoja ideoita, kauniita kuvia ja paljon tietoa! Hyviä vinkkejä itselleni ja kursseillani opetettavaksi.

Susanna Uusitalo ja Ritva Tuomi: Risu,Paju, Betoni & Rautalanka.

Sunnuntaina otin tehoiskun hiirten elämään ja hiirenpaskaan ja tietoni lisääntyi huimasti että mitä kaikkea hiiret syö...

nehän syö jopa Tupperwaren jauhopurkin kansia, vaikka mä luulin, ettei ne niihin pysty... muutto siis lähestyy....

Onnea minulle tänään, huomenna ja tulevaisuudessa! Onnea jos mitä tässä nyt tarvitaan, että nämä asunto-työ-raha-yms-ongelmat nyt ratkeaisivat parhain päin! ONNI... se olis ollut myös poikani nimi jos olisin pojan saanut... Onni, onnellinen... sitä elämässä tavoitellaan, siitä ollaan onnellisia :) Onnea syntymäpäivänä minulle! Kyllä tämä 47v. ikä on laittanut miettimään elämää, mitä siinä on tapahtunut ja mitä siinä toivoisin tapahtuvan... mitä olen elämältä odottanut ja mitä olen siltä saanut.... monenmoista mietittävää!

Kahvin kanssa oli kakkua ja ystäviä :) Kiitollisena niistä!

Lankalauantaina pitäis poltella oikeasti pääsiäistulia, meille ne poltettiin tänään, vuorokauden myöhässä- Silti uskon, että tulet karkoitti pahat henget ja uudet henget ja lottovoitto on tulossa nyt!

Näin sanoo aiheesta Vikipedia:

Pääsiäiskokko on pääsiäisenä, yleensä pääsiäislauantaina tai sitä seuraavana yönä poltettava rovio. Tapa esiintyy Suomessa lähinnä Pohjanmaalla. Aiemmin uskottiin, että juuri tuona päivänä, jolloin Jeesus oli kuolleena, Jumalan suojeleva vaikutus oli pienimmillään, ja kokkoja poltettiin noitien ja pahojen henkien karkottamiseksi. Uskomus oli, että mitä enemmän kokosta nousi savua ja kipinöitä, sen parempi. Noidat ja muut pahat henget eivät päässeet savun ja kipinäsateen läpi ihmisiä vahingoittamaan.

Levollista pääsiäisajan loppua teille!

Lapsuudesta muistan pääsiäisen siitä, että mulla oli aina pääsiäisenä synttärit, sain isoja keltaisia narsisseja ja kotona oli piilotettu suklaamunia joita etsin :)  Nykyään pääsiäinen heittelee allakassa sinne tänne ja synttärit ei osu pyhille :)

Tämä viikko on ollut varsinainen piinaviikko... eilinen oikea kiirastulen kiirastorstai... tänään pitkääkin pitempi perjantai...

Kaikki mitä olen yrittänyt on mennyt mönkään, niin työ kuin asuntoasioissa. Tavaroita on särkynyt, pyykkikone jo aiemmin, viikolla lasikuppi ja eilen keskuspölynimuri :(

Eilen purin raivoa ja pettymystä siivoamiseen ja sain tämän väliaikaishuushollin siistiksi ja puhtaaksi, matot oli yön ulkona ja petivaatteet tuuletuksessa. Kyllä se tuuletus ja siivoaminen vaihtaa energiaa, polttelin vielä tuoksukynttilöitä uuden energian varmistamiseksi ja saunoin rauhassa kynttilänvalossa päivän murheita pois. Ostin narsissiruukun pöydälle ja munia, hyvin oli kaupoissa kanaisia ja suklaisia vaikka siitä munattomuudesta niin on vouhotettukin :)

Telkkarissa tuli joku pieni pätkä katugalluppia, että mikä minäkin pääsiäisen päivänä on tapahtunut.. eikä ihmiset tienneet mikä on pääsiäispäivien uskonnollinen tausta ja merkitys. Aattelin minäkin kaivaa nyt raamatun esiin ja lukea, huteralla muistilla on minullakin että mitä minäkin päivänä on tapahtunut.... Josko tästä talosta löytyy kirjahyllystä raamattua :)

Eilen muistelin ystävättäreni hautajaisia muutaman vuoden takaa, hänet haudattiin just pääsiäisen alla ja pappi sanoi lähtösanoikseen, että älkää syyttäkö itseänne hänen kuolemastaan, antakaa itsellenne armo, sillä on tapahtunut Hänen tahtonsa niin maan päällä kuten taivaissa! Nuo sanat jäivät mieleeni ja olen niitä monesti joutunut miettimään. Ystävättäreni oli kolme kuukautta kateissa kunnes metsänreunasta löydettiin... vaikea oli silloinkaan ymmärtää että se oli Hänen tahtonsa ja vaikea sitä tahtoa on nyt omissakin vaikeuksissa ymmärtää, saati hyväksyä... Ostin hautakynttilän ja kävelen joku päivä hautausmaalle ja vien joulun alla kuolleen ystäväni haudalle pääsiäiskynttilän kun tulee 4kk hänen lähdöstään, mitä on vaikea ymmärtää että 34 vuotiaana terveenä miehenä lähtö tulee kesken kaiken...

Piinaviikko -kiirastorstai - pitkäperjantai-pääsiäinen... levollista mieltä etsien ja rauhaa ja armoa pyytäen...

Minulla ei ole rairuohoa eikä pääsiäisen keltaista tai vihreää liinaakaan, joten tuo jouluna valmistujaislahjassani

saamani ihana huopapalloista tehty pannunalunen toimii hyvin myös suklaamunien alusena :)

Ja kynttilän kupiksi tehty mosaiikkiruukku pitää hyvin sisällään myös narsissin :)

Muutamat blogiystävät ovat jo kyselleet ja kaivanneet, että missä olen ja mitä teen kun ei blogi päivity... Kiva että jollain on ikäväkin :)

En minä jouten ole, en ehdi makoilemaan... vaikka täällä hiljaiseloa onkin ollut. Koetan pitää tämän blogin kuitenkin loppupelissä sellaisena, että kerron täällä kädentaidoistani ja käsityöpainoitteisesti tekemisistäni... ja nyt tuntuu etten ole tehnyt mitään kässäjuttuja mistä teille kertoa.

Aika kuluu ihan pirun nopeasti, monenmoista maallista murhetta on väännettävänä ja kiveä käännettävänä... kuten tämä elämä, työ, raha, asunto... Umpisolmussa  tuntuu olevan vaikka mistä päästä alkaisi kerää availla :(

Olen käynyt hygieniaosaamiskoulutuksen ja saan hygieniapassin -- Olen käynyt Ismakogiakurssin ryhdin ja liikkumisen parantamiseksi--  olen perehtynyt perusteellisesti Tupperwareen tiiminjohtaja koulutuksessa, että olisko siitä mulle työksi ja minusta tiiminjohtajaksi -- olen vetänyt kirjaveistoskurssin -- Olen selvittänyt työllistymismahdollisuuksiani palkkatuen avulla -- olen ottanut selvää yrittäjyysmahdollisuuksistani -- olen selvittänyt perusteellisesti osuuskuntatoimintaa ja mahdollisuuttani tehdä töitäni osuuskunnan jäsenenä-- Olen etsinyt asuntoa kodikseni oikein urakalla --  Olen ajanut puoli suomea läpi muutamaan kertaan, tavannut ystäviä, tutustunut uusiin ihmisiin -- olen tehnyt yhden päivän lasikoruja ystäväni lasipajalla -- olen käynyt 4,5 vuotiaan seuramiehen kanssa luurankomuseossa ihmettelemässä Dinosauruksen luita --  olen tehnyt ja touhunnut monenlaista, mutten käsitöitä :) Enkä edes lukenut kirjoja, ei vaan aivot enää vastaanota iltayöstä mitään, vaikka himolukija olenkin, selailen sitten jotain lehteä aivojani nollatakseni, sängyllä unta odottaen....

Oli tuosta kirjaveistoskurssihommasta etusivun juttu lehdessäkin, en vaan osaa liittää sitä tänne...

Ja tuntuu että kierrän kehää ja yritän sitä ja tätä ja kaikessa on mutkia matkassa ja ongelmia edessä, ei ole selvinnyt työ eikä asumiskuvioni vielä mitenkään... toivottomuus vie energiaa, aikaa ja ahdistaa. Haluaisin oikeesti saada ammattiani vastaavaa työtä kädentaitojen ohjaajana, haluaisin oman työpajan jossa voisin toteuttaa omia kädentaitojani ja tehdä taidetta, haluan kodin, tämä kiertolaisen elämä toisten nurkissa ahdistaa, sitä on kulunut jo puolitoista vuotta :(

Tässä pääpiirteittäin viimeisen kuukauden tekemiset ja ajatukset, fiilikset... odotan pääsiäistä ja pyhiä, että on aikaa levätä laakereilla, tehdä hyvää ruokaa ja olla vaan...

Kuvana yksi kirjaveistos, joka on ystävilleni häälahjaksi -- musta-valkoinen, lasisydämet,  pitsiä ja romantiikkaa, rakkautta ja välittämistä :)

Olen menossa pitämään kirjaveistoskurssia ja viemään omia töitäni näyttelyyn, joten tein parit uudetkin kirjaveistostyöt...

Tässä yksi... että kun kirjasta on luvut luettu loppuun, niin kirja voi puhjeta kukkaan ja sen voi viedä jollekin ihanaiselle lukutoukalle onnittelulahjaksi vaikka synttäreillä!

Kovetan kirjaveistokseni niin, että ne pysyvät kuosissaan ja  eivät ole enää luettavassa muodossa.

Kiitos myötäelämisestä työni saamattomuuden suhteen :) Näinhän se on ajateltava ja positiivisena pysyttävä, että parempi paikka on jossain muualla ja just mulle tarkoitettu! Kyllä mä joka päivä mietin yrittäjyyttä, että miten saisin kaiken sumblittua silleen, että saisin vähän rahoitusta ja voisin perustaa oman systeemin, millä tekisin omia myytäviä kässätöitä ja kurssittaisin muita....

Olen ollut Buzzadorina monta vuotta, vaan en ole kelvannut mihinkään kampanjaan testaamaan mitään... MUTTA nyt olen päässyt testaamaan Dove hiusten hoitoainetta. Eli olen saanut Buzzador paketin ja siinä on itselleni ja 10 ystävälleni kokeiltavaksi tuota hoitoainetta ja sitten vaan koodia nettiin ja mielipiteitä kertomaan :) Kivaa ja tuo onkin oikeasti tosi hyvä hoitoaine, poistaa sähköisyyttä ja pörröisyyttä ja tekee hiuksista pehmeät ja ihanat! Ja tuoksuukin vielä hyvälle!

Jos joku teistä haluaa mukaan Bozzadoriksi, niin ilmoita minulle, värvään ryhmään mieleläni uusia testaajia!

Tällä viikolla olen myös mukana Iltalehden testiryhmässä, eli luen Iltalehtiä ja menen sitten nettisivuille klikkailemaan lukemiani juttuja :) Saan koodilla ilmaisia lehtiä Ärrältä tämän viikon... Tänään siis ekan lehden luin ja klikkailin lukemiani otsikoita ja uutisia nettiin.... kai ne tälleesti tutkii ikäryhmittäin että millaisia juttuja ja uutisia sieltä minkäkin ikäiset naiset ja miehet lukee....

Vääntelin ja tuunasin taas muutaman lusikan koruiksi joutessani... kohta nuo koruiksi sopivat lusikkani loppuvat ja pitää lähteä lusikkajahtiin... pitäiskö ihan osallistua hiihtokilpailuihin, vieläkö niistä nykyään saa lusikoita palkinnoksi :) Ei vaines, tällä selällä ja polvella ei hiidellä, joten parempi on kiertää kirppareita!

Noissa lusikanpesissä olevien kuvien päällä on lasitetta, että ne ei enää ole oikeesti tuolleesti lusikkamaisesti kuperat...

Muutamat on taas kuivamassa, että joskos huomenna saan rakenneltua valmiksi ja laitan lasihelmiä niihin koruihin myös...

Huonoja uutisia on myös, etten saanut sitä työpaikkaa. Vaikka mä uskoin ja luotin, että se työpaikka oli mua varten ja mä olisin ollut niille niin hyvä kädentaitojen työsalin vetäjä. Se homma vähän muuttui matkalla kun mulle varsin sanottiin, että etsivät rautaista kädentaitojen ohjaajaa, eikä tarvitse olla hoitaja...noh, sitten siihen kummiskii piti olla hoitaja ja valitsivat minua paljon koulutetumman  hoitoalanhenkilön... että eihän mulla sit ole mitään jakoa hoitajien rinnalla kun mää olen vaan käsityöläinen ja ohjaan kädentaitoja, niissä voin rintarottingilla sanoa ja tuntea olevani monipuolinen ja vanhan tietotaidon omaava!

Että ei mulle sit tullutkaan positiivista elämäntilanteen muutosta nyt, vaikka sitä niin kovasti paljon toivoin ja odotin... joten etsintä jatkuu niin työn kuin kodinkin suhteen :)

Ystävä on se,

joka aina aavistaa,

milloin häntä tarvitaan.

Ja siksipä ne kaikki päivät on ystävänpäiviä, häntä tarvitaan usein!

Hyvää ystävänpäivää kaikille

ja muistakaa pitää huolta ystävistä muinakin päivinä!

Olen tehnyt muutamia lusikkakoruja vanhoista palkintolusikoista ja lasihelmistä.

Lusikat olen saanut hiihtokilpailusta ja Ajotaitokilpauluista joita nuorena ajoin.

Muutama lusikka taitaa olla äitinkin palkinto.

Lasihelmien tekoon mun sormet syyhyää ihan hirveesti ja tahtoisin kovasti päästä niitä taas tekemään!

Pakkanen paukkuu nurkissa, mutta antaa paukkua vaan, minkäs myö sille mahdetaankaan! Takkaan puita lisää, villasukkaa ja villapaitaa päälle vaan :)

Minä olen autoillut satoja kilometrejä -30 asteen pakkasessa, aina se vähän mietityttää, että miten tuollainen vanha auton kopukka kestää, mutta hyvin olen reissun päällä selvinnyt, eikä ole ollut auton kanssa mitään ongelmia *koputtaa puuta*. Huomenna on taas lähtö reissun päälle ja mukavalle reissulle ystävien luo yökylään.

Minä olen käynyt etelässä, ihan Helsingissä saakka!

Minä olen saanut koulutusta Tupperware-asioista, nyt on tietoa ja motivaatiota vaikka muille jakaa ja jaanhan minä sitä riemulla!

Minä olen käynyt TYÖHAASTATTELUSSA ja ens viikkoon pidetään jännityksessä, ennekuin saan tietää että haluavatko he minut sinne töihin, kädentaitopajan ohjaajaksi!!?? *peukut ja varpaat pystyyn* minä kyllä haluaisin oikein kovasti tämän haasteellisen, vastuullisen,  omatoimisen työpaikan!!!

Minä olen retkeillyt 4-vuotiaan seuramiehen kanssa linja-auto retkellä Helsingissä, on ajettu Ratikalla ja syöty Mäkkärissä, nähty monta ihmettä ja mukavaa asiaa!

Minä olen ollut ystäväni kanssa päivällä elokuvissa, nähnyt Varaston ja ystäväni valkokankaalla. Kyllä oli hieno nähdä hänen nimikin loppukirjoituksissa, vaikka avustajan rooli olikin pari nopeaa vilahdusta valkokankaalla :)

Minä olen ommellut itselleni vaatteita pitkästä aikaa, tein 2 tunikamallista paitaa ja hameen.

Tästä näette miten nättinä olin koulutuksessa kun oli tuo Aunen joululahjaksi tekemä rimpsuhuivi ja uusi paita!

Minä olen myös leiponut, tänään tein päiväkahvivieraille pikamuffinsseja mikrossa Tupperware apuvälineillä,

karppia ja herkkua!

Pakkanen paukkuu nurkissa ja katto naksuu tässä talossa! Takkaan saa kantaa puita, että pysyy torppa lämpöisenä! Mukava on tulia poltella :)

Ulkona näyttää kauniilta, puut on niin kauniita nyt ja päivällä paistaa aurinkokin ja houkuttelee ulkoilemaan mutta tänäänkin oli aamusta -27 pakkasta, joten ulkoilu jäi siihen että puita kannoin liiteristä sisälle ja postilaatikolla kävin ja autolla kaupassa.

Iltapäivän sininen hetki sinisen talon nurkalla --

Viime viikolla oli ystäväni uurnan lasku, hän sai nyt hautapaikan Sysmän kauniilta vanhalta hautausmaalta, järvinäköalalla. Tein tilaisuuteen kakun aattelin, että kerrankin kuvaan oikein työvaiheita että voin kirjoittaa kivan kuvallisen ohjeenkin... no arvaatte miten  siinä sit kävi, yhden kuvan muistin ottaa, en edes sitten valmiista kakusta ollenkaan.... Mutta kävin iltakahvilla rääppiäisissä ja maistoin ja oli oikein hyvää ja pieni siivu kakusta enää jäljellä, että iso kakku oli hyvin tehnyt kauppansa!

Tein siis hyytelökakun ja tätä vekotinta ilman en nykyään enää hyytelokakkujen tekoon edes viitti alkaa.... Tupperware pikakokki on ehdoton vekotin hyytelökakun teossa ja sillä se homma sujuu....

Keltaiseen hyytelökakkuun meni

pohjaksi Wilhelmina keksejä koko paketti (yhden söin) ja kaurakeksejä 1/3 paketillista

n. 80g löllöä voita (ei voisulaa)

Sekoita hyvin ja painele irtopohjavuokan pohjalle.

Minä silppuan keksit siis tuolla Tupperware pikakokilla pyörittäen, Sekaan voi ja muutama pyöräytys lisää.

Täyte:

Samaiseen pikakokkiin vaihdan terän tilalle vispilän

purkki valkosuklaa-lime-rahkaa

3 kukkuraista ruokalusikallista turkin äijän jogurttia

purkki vaniljavanukasta, sellainen korkea kapea purkki, en muista nimeä

levy sulatettua valkosuklaata

aineet sekaisin  muutamalla pyöräytyksellä tuossa pikakokissa

5 liivatelehteä

kylmässä liotetut liivatteet sulatetaan kuumaan mehuun, taisi olla jotain mango-mandariini tuoremehua tms.

Kuuman liivatemehun annetaan hetki jäähtyä ja lirutetaan tuonne täytteen sekaan,

muutama pyöräytys lisää ja maku tarkistetaan, ei tarvinnut lisätä sokeria.

Täyte kaadetaan keksipohjan päälle, ja jääkaappiin jäähtymään yön yli.

Päällys:

säilyke purkki mandariini viipaleita

säilykepurkki mangoviipaleita

5 liivatelehteä

liotetaan pehmeiksi kylmässä vedessä, sekoitetaan kuumaan mehuun

yhden sitruunan mehu piristämään makua.

Kaadetaan hyytyneen täytteen päälle

annetaan hyytyä kolme-neljä tuntia jääkaapissa.

Eikun tarjolle ja herkuttelemaan!

Kovasti tästä kakusta tykättiin ja hyvälle se maistui omassakin suussani :)

Ja kun mun hovihankkija hankkii mulle ihan hirveesti noita kahvipusseja,

niin tein sitten pikaiseen yhden perinteisen kahvipussikassinkin pitkästä aikaa! Toinen jäi kesken ja valmistuu lähipäivinä.

Saajan toiveena oli keltainen ja tästä tulikin oikein aurinkoinen kun sattui tuo yläosa tulemaan kokonaan keltainen, en siis sommittele värejä kovinkaan paljon etukäteen.

Minähän en ole mikään sukankutoja, tosin osaan minä sukatkin kutoa :) tässä todiste :) Varret on mutkulaista raitaa jämälangoista, terät on Novita Nalle Aloevera+Jojobaa.

Kyllä tähän jäi koukkuun vaikka puikoilla kudotaankin... että toiset taitaa tulla heti perään...

Eikai kukaan arvannut edellisen postauksen sukanvarsikuvasta että näihin voisi tulla oranssit terät ???

Ja olen oikeesti ollut kuokussakin

ja nyt on pinossa 24 isoäidinneliötä, lisää tarvii... nyt loppu Puro ja sitä pitää saada lissää...

Minulla kuluu villasukkia yötä päivää kesät talvet. Nyt olen kaivannut pitkävartisia lämpimiä sukkia ja tälläiset ihanuudet sain!

Halusin jämälankaiset "rönttösukat" mutta eihän näissä ole mitään rönttöä, vaan niin iloiset ja kauniit! En heno edes päätellä noita lankoja, vaan jätän langantupsut näkyville varteen, nehän on ihanat. Ja sukissa on kiva juttu tämä NETTIYSTÄVYYS, kun olen tuohon Salmeen tutustunut tässä blogissa ja olemme tavanneetkin Suomussalmella viime keväänä. Salme tekee sukkia yhdessä  kehitysvammaisen Ullan kanssa, Ulla kutoo suorat osat ja Salme sitten "väärät osat" eli kantapään ja kärjen. Loistavaa yhteistyötä  ja ihania lopputuloksia :)

Ja niin on minun näköiset sukat, ettei ole yhtään sinistä raitaa :) Ja mä tykkään kun tuossa jalkaterän päällä on 2 oikein 2 nurin!!!

Kiitos Salme ja Ulla!

Mullahan oli kassillinen jämälankoja joita Salmelle tarjosin lähettää, mutta heilläkin kuulemma paljon jämiä. Joten omista jämistä aloin sitten itse kutoa sukkia itselleni. Näin tilkkuystävälläni Tallulla ihanat "rönttösukat" joissa oli sellainen mutkulainen varsi, että sukan varret menis sit vähän makkaralle jalassa. Sitä koetin tehdä, vaan en malta tehdä niin pitkiä varsia! Mutta kyllä nämä nilkkaa lämmittää hyvin nämäkin! Tykkään tehdä sukat ja lapaset tälleen yhtäaikaan, että on molemmat parit samaan aikaan puikoilla. Kohta näihin on terätkin valmiina :)

Näihin tuli jo pari violettia raitaa jotka kuvassa näyttää paljon sinisemmältä kuin onkaan oikeesti :)))

Hullulle ja herralle ei saa näyttää keskeneräistä työtä... mutta eihän täällä niitä käy lukemassa, joten näytän teille keskeneräisen taulusarjan :)

Syksyllä tein koululla joutohetkenä keramiikkalaattoja, jotka jäivät sinne sitten poltettavaksi ja sain ne vasta nyt. Painoin kuvan Suomussalmella Salmelta saamallani organzaverholla,  siinä on niin kaunis tuo kukkakuvio. Samalla kuviollahan painoin jo keväällä eka laatan ja lautasia, kuvia löytyy alempaa tästä "keramiikka" -kategoriasta.

Olen ihastunut rataoksidilla patinointiin, sitä siis noissa kukkakohdissa tuo ruskea. Sekä olen ihastunut mattalasitteeseen, mutta koululla ei sellaista vaaleaa mattaa ollut, joten otin tämän kiiltävän joka aavistuksen taittaa punertavaan. MUTTA lopputuloksessa siinä ei olekaan sitä punertavaa, ehkä tuo rautaoksidi on syönyt sen värin. Ensin en ollut tykästynyt näiden kiiltävään pintaan ollenkaan, MUTTA kun näihin on tulossa vanhaa ladonseinälautaa alustaksi ja kehykseksi, niin sepä onkin sitten kiva kontrasti tämän kiiltävän pinnan kanssa!  Kunhan pääsen puupajalle sahojen ja sirkkelien äärelle, niin teen nämä sitten valmiiksi!

Laatan koko 16 X 26cm. paksuus noin sentin.

Olispa oma talo, niin tälläisiä laattoja löytyisi sen seiniltä :)

Olin viime viikolla yhden päivän ystävieni luona "Perhepäivähoidossa", siellä oli isäntä ja emäntä flunssan kourissa ja tahtoivat minut sinne kaverikseen. Tarkoitus oli jo ennen joulua tehdä huopasaippuoita ja kahvikuppikynttilöitä, mutta aikomuksesti jäi kiireiden keskellä.

Nyt siit tehtiin eikä meinattu! Pyöriteltiin monet saippua huovalla peittoon. Yhteen isompaan KIELOsaippuaan virkkasin juttinarusta pussin päälle, ripustuslenkki että roikkuu ja kuivaa hyvin.... Virkatessa sit muistin, että ennen olen tehnytkin ne silleesti, että tuo yläreuna jää isoksi ja kiristetään narulla, jotta saippuan voi sinne vaihtaa. NYT virkkasin suu-aukon pieneksi, joten saippuaa ei voi vaihtaa, tämä on sitten saippuan loputtua vain pesukinnas johon pitää laittaa saippuaa päälle.

Mutta mikä on se idea tässä hommassa, sitä moni jo miettii--- no se on se villan hoitavuus ja juutin kuorivuus. Eli tuo juuttinaru on sopivaa pesemään ja ihoa kuorimaan! Iho on ihanan pehmeä kun tuolla saippualla ittensä hankaa!

Ja mikä hassuinta muutama sellainen kehuu näitä saippuoita jotka ovat villalle arkoja, etteivät voi kutiamisen vuoksi pitää villapaitoja.... :) Voivat kuitenkin hyvin pestä itsensä villasaippualla!Pesun jälkeen iho ei tunnu rutikuivalta, vaan ihanalta!

Tehtiin me niitä kahvikuppikynttilöitäkin, mutta niistä en muistanut ottaa kuvaa...

ja syötiin KARPPIherkkuja ja seurusteltiin mukavia koko päivä!

Tänään olen saanut todistukset, opiston valmistavan koulutuksen todistuksen ja  opetushallituksen ARTESAANIn tutkintotodistuksen.

Eli olen nyt virallisesti valmistunut! JEEE, nostan itselleni hattua, todistuksissa ei ole yhtään ykköstä, on vaan kolmosia ja pari kakkosta, arvostelu on siis 1-3 :)

Ajallisesti tuon tutkinnon suorittamiseen meni 1,4 vuotta (3 vuoden opintosuunnitelma) ja 9 eri näyttötutkintoa.

Elämänkoulussa tämä aika on ollut paljon enemmän, tähän opiskeluaikaani joka kaikkineen kesti 2,5 vuotta, vuosi ensin siellä toisessa koulussa... tämä aika on ollut elämänkoulussa kovaa luokkaa ja opettanut paljon, monista aihepiireistä... tähän aikaan on mahtunut niin monenlaista, kirjan meinasin siitä kirjoittaa, ainakin itselleni :)

Hyvä mää, olen ylpeä itsestäni kun 46 vuotiaana suoritin tuon tutkinnon, se on mun toinen ammattitutkintoni, eka on sieltä nuoruudesta se parturi-kampaajan ammattitutkinto!

Ja nyt mun pitää saada töitä, palkkaa ja koti!

Sain loppiaisvieraan ja niin me naiset parannettiin maailma, istuttiin kaksi iltayötä grillikodan tulilla, saunottiin perusteellisesti ja herkuteltiin. Joidenkin ystävien kanssa juttu jatkuu siitä mihin se on muutama vuosi sitten jäänyt, ei huomaakaan ettei olla vastatusten hetkeen nähty :)

Sain toiselta ystävältä isohkon jäisen hirvipaistin, siitä tein pataa... ihan sikahyvää hirvipataa ja ekan kerran haudutin ruokaa täällä LEIVINUUNISSA. Jopas oli suussasulavaa, kun laitoin hirven sekaan sian kylkeä, sipulia, valkosipulia, porkkanaa, laakerinlehtiä ja suolaa, vähän voitakin -- haudutin 6 tuntia noin 100 asteen lämmössä rautapadassa leivinuunissa. Seuraavana päivänä se tulilla rautapadassa lämmitettiin ja uuniperunan kanssa syötiin ja oli ihan mahdottoman suussasulavaisen hyvää!

Ja sitten toki kyytipojaksi hyvää viiniä ja jälkkäriksi herkku kakkua!

Kakussa ei ollut intoa kiinnittää huomiota ulkonäköön, vaan panostin sisäiseen makuun ja sielua hyväileviin makuyhdistelmiin...

Kakku oli ihan loistavan hyvää, makeaa mutta niin älyttömän hyvää!

Tässä pätee se vanha sananlasku käänteisenä, että moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä! Tämä oli just päinvastoin!

Kaakaoinen sokerikakkupohja

lasillinen munia

lasillinen sokeria

lasillinen jauhoja, jotka oli puoliksi maissijauhoa ja vehnäjauhoa

teelusikallinen leivinjauhetta ja vaniljasokeria

4 teelusikallista Van Houte kaakaota

paistettu irtopohjavuokassa 175 asteessa

Leikkasin kakkupohjan kahteen osaan, ylempi kerron ylösalaisin irtopohjavuokan pohjalle.

Kostutin glögillä

sivelin pohjan LEMON CURDILLA

väliin mousse :

tiramisurahkaa

mascarponejuustoa

kermavaahtoa

vaniljasokeria

4 liivatelehteä glögissä

Hyydytystä jääkaapissa

päälle pohja johon oli sivelty mustikka-vadelma hilloa,

hillopuoli siis sinne täytettä vasten ja päällimmäiseksi jää kakkupohja, joka pitää

kostuttaa glögillä.

Kelmu päälle ja yöksi jääkaappiin.

Seuraavana päivänä KONDENSOITUA MAITOA kiehumaan peltipurkissaan kattilaan ja

keitin maitoa 2 tuntia.

TOFFEE kakun päälle ja reunoille kermavaahtoa!

Ihan älyttömän hyvät makuyhdistelmät, ainakin minun ja vieraani suihin sopivat!

Ei ollut mitenkään karppikakkua, mutta.... joskus sit taas on sitäkin :)